Kirjoittajan arkistot:Kaija Saramäki

MITEN PÄÄSEN MAASEUDUN KEHITTÄJÄNÄ MUKAAN EIP-INNNOVAATIOTOIMINTAAN? POHJOIS-SAVOLAISTEN TOIMIJOIDEN KOKEMUKSIA.

Salla Ruuska ja Kirsi Mäkiniemi ovat kummatkin Savonia-ammattikorkeakoulun lehtoreita, ja kummatkin heistä ovat olleet mukana EIP-Agriin liittyvässä toiminnassa. Ruuska toimii EIP-rahoitetun hankkeen projektipäällikkönä, kun taas Mäkiniemellä on kokemusta Focus Group -työskentelystä.

Tuottaja kuvaa naudan sorkkaa Kuvaa nautaa -hankkeessa. Kuva: Inka Nykänen

Ruuska toimii tällä hetkellä projektipäällikkönä Kuvaa Nautaa -hankkeessa, jonka tarkoituksena on kehittää lämpökuvausta nautojen terveyden tukemiseksi. Kuvaa Nautaa sai alkunsa hankkeessa mukana olevan yrittäjän innovaatiosta käyttää lämpökameroita nautojen terveydentilan seurannassa. Lämpökameran käyttö on suhteellisen helppoa kuvien tulkitsemiseen verrattuna. Tämän vuoksi hankkeessa pyritään myös kehittämään lämpökamerakuvan tulkintaohjeet maatiloille käytettäväksi. Tuottajan kokemuksia hankkeesta voit lukea hankkeen blogista.

Mäkiniemi on toiminut fokusryhmässä, joten hän osaa kertoa mitä fokusryhmissä tehdään. Asiantuntijaryhmä, joka vetää työskentelyä, kirjoittaa Focus Group -ryhmälle aiheeseen liittyvän aloituspaperin sekä lopulta kasaa saadut tulokset loppuraportiksi. Focus Group -ryhmä, jossa Mäkiniemi oli mukana, aloitti toimintansa vuonna 2015. Ryhmällä, jossa hän oli mukana, oli 2 kokoontumista eri puolilla Eurooppaa, Irlannin Dublinissa sekä Italian Bolognassa. Ensimmäistä tapaamista varten oli ennakkotehtäviä, jotka purettiin tapaamisessa. Tämän jälkeen ryhmälle jaettiin vielä muutama ryhmätyö ja jatkotehtäviä, jotka käytiin läpi toisessa tapaamisessa. Tämän jälkeen ryhmä jaettiin pienempiin osiin ja ryhmissä ruvettiin laatimaan minipapereja. Oman pienryhmänsä puheenjohtajana ja kokoojana Mäkiniemi kokosi yhteen yhden minipaperin, jota käytettiin Focus Groupin loppuraportin laadinnassa. Mäkiniemen mukaan tutkijat ovat yleensä johtamassa pienryhmiä. Muuten pienryhmät on jaettu siten, että mukana on mahdollisimman paljon erilaisia toimijoita, jotta ryhmiin saadaan moniäänisyyttä sekä käytännön näkökulmia. Vaikka kielenä ryhmissä on pääosin englanti, Mäkiniemen mukaan tieteilijätason kielitaito ei ole välttämättömyys. Kommunikaatioon voi osallistua muillakin kielillä.

Mäkiniemi itse päätyi EIP-ryhmiin mukaan, kun hän työskenteli vielä MTT:ssä (nykyisin Luonnonvarakeskus). Hän kuuli ryhmistä ja kiinnostui asiasta enemmän ja liittyi sähköpostilistalle. Tätä kautta hän sai tietoa erilaisista tapahtumista, uutisista sekä kohderyhmistä. Jotta ryhmiin pääsisi mukaan, niihin täytyy hakea. Hakua varten lähetetään CV ja avoin hakemus. Ryhmiin pyritään saada mahdollisimman paljon ihmisiä eri maista ja taustoista. Mäkiniemi toteaa, että ryhmään pääsee mukaan, jos on kiinnostusta ja löytyy englannin kielen taitoa.

Ryhmillä on aktiivisuutensa aikana kaksi kokoontumista, joihin molempiin aikaa menee matkojen kanssa noin viikko. Kun etukäteistehtävään ja minipaperiin käytetty aika lasketaan yhteen, Mäkiniemi kertoo käyttäneensä aikaa yhteensä noin kolme työviikkoa. Hankkeessa taas vastaavasti mennään paljon yrittäjien ajan mukaan. Ruuska kertoo, että yrittäjille tehdään osallistuminen mahdollisimman helpoksi ja käytetystä ajasta maksetaan korvausta.

Kun mietitään EIP-Agri -ryhmiin osallistumista, suurimmaksi eduksi nousee verkostoituminen. Mäkiniemi mainitsee toiseksi merkittäväksi asiaksi näkemyksen avartumisen. Maatalousyrittäjän näkökulmasta, EIP-Agri -ryhmät ovat suuri mahdollisuus oppia ja saada lisää tietoa omaan toimintaan. Mäkiniemi kannustaa yrittäjiä lähtemään mukaan toimintaan, jos löytyy oman alan aihe. Hän mainitsee vielä, että matkojen kulut korvataan. Tämä ei ole yleinen käytäntö, jos sitä verrataan vastaavanlaisiin tapahtumiin.

Artikkelin ovat kirjoittaneet Emma-Liisa Lappalainen ja Toni Sinisalo.

KOKEMUKSIA EIP-AGRI -FOKUSRYHMÄTOIMINNASTA

Leena Suojala, joka toimii MTK:n asiantuntijana tuotantoeläinten terveyden ja hyvinvoinnin, eläinlääkintäasioiden ja elintarvikehygienian alalla on ollut mukana EIP-fokusryhmätoiminnassa vuodesta 2016 lähtien. Robust and resilient dairy production systems -Focus Group oli ensimmäinen työryhmä, johon Leena Suojala osallistui. Tässä fokusryhmässä pyritään tunnistamaan maidontuotannon markkinoilla tapahtuvat muutokset sekä lisäämään maidontuotannon resilienssiä tulevaisuudessa.

Reducing Antibiotics in Poultry -fokusryhmä tutustumassa siipikarjatutkimuskeskuksen toimintaan Herentaalsissa Belgiassa. Kuva: Leena Suojala.

Fokusryhmien tarkoituksena on antaa toimenpide-ehdotuksia ratkaistavaan ongelmaan. Kokemuksen pohjalta Suojala osaa kertoa, mitä fokusryhmissä tehdään. Ensimmäiseksi paneudutaan asiaan sekä kuunnellaan alustuksia, kartoitetaan riskejä ja ongelmia sekä lopuksi kartoitetaan ratkaisuja, jotka kasataan kokoon loppuraportiksi. Samalla mietitään, miten EU:n maatalouspolitiikka sekä tutkimus- ja innovaatiopolitiikka pystyisivät vastaamaan näihin ongelmiin.

Kansainvälisyyden vuoksi fokusryhmissä ensisijaisena kielenä toimii englanti. Mukana fokusryhmissä väkeä voi olla ympäri Eurooppaa; viljelijöitä, yritysten edustajia, viranomaisia sekä tutkijoita. Mukaan toimintaan voi päästä järjestön tai neuvontajärjestön kuulutusten ja hakujen kautta.

Suojala kertoo fokusryhmissä työskentelyn avartavan näkökulmia samalla päästen hahmottamaan, kuinka muissa EU-maissa toimitaan. Kokemuksen perusteella Suojala kertoo huomanneensa, riippumatta maasta, maaseutuyrittäjillä olevan pääosin samanlaisia ongelmia, riskejä ja ratkaisuja kuin suomalaisilla toimijoilla.

Kysyttäessä mitä Suojala sanoisi yrittäjälle, joka miettii fokusryhmiin hakeutumista, Suojala vastaa: ”Ilman muuta, jos rahkeet riittävät.” Vinkiksi fokusryhmiin hakeville Suojala kertoo, että hakukaavan täyttämiseen kannattaa panostaa ja motivaatio täytyy tuoda esiin, sillä fokusryhmissä työskentely vaatii paneutumista ja sitoutumista. Kuitenkin saatu hyöty on kaiken vaivan arvoista. Suojalan mukaan ammatillinen näkökulma laajenee fokusryhmissä työskentelyn kautta sekä samalla oppii ymmärtämään, mistä yhteinen maatalouspolitiikka kumpuaa.

Artikkelin on kirjoittanut Emma-Liisa Lappalainen.

SUOMALAISEN MAANVILJELIJÄN KOKEMUKSIA EIP-AGRI -FOKUSRYHMÄSSÄ TOIMIMISESTA

Thomas Snellman

Thomas ”REKO” Snellman.

Thomas Snellman on 61-vuotias maanviljelijä Pohjanmaalta. Hän on toiminut 40 vuotta maanviljelijänä, joista 30 on ollut luomutuotantoa. Viimeiset 20 vuotta Snellman on toiminut kansainvälisissä asioissa. Ensimmäinen kosketus EIP-Agriin EU-tasolla oli vuonna 2016 Bulgariassa. Snellman kertoo, kuinka hänen verkostonsa ovat kasvaneet neljän vuoden aikana kiitos EIP-Agri-toiminnan. Hän on myös saanut uusia mahdollisuuksia sen kautta sekä vieraillut 20 eri maassa.

Snellman kertoo, että EIP-Agrin fokusryhmät ovat avoimia kaikille, jotka sinne hakevat. Hän myös mainitsee suomalaisten vähäisen hakeutumisen kyseisiin ryhmiin. Snellman mainitsee mahdolliseksi syyksi tiedon levittymättömyyden.

Kun fokusryhmissä työskentelystä ja siitä vievästä ajasta kysyttiin, Snellman sanoi sen olevan suhteellista. Jokainen voi panostaa siihen sen verran, kun itse haluaa. Hänen näkökulmastansa EIP-Agrin fokusryhmät eivät vie, vaan pikemminkin tuovat. Yhdeksi esimerkiksi Snellman antaa matkat eri Euroopan maihin. Kotosalla hän on tuottanut ns. minipapereita, joita ryhmän jäsenet tekevät. Näistä sitten muodostuu kokonaisuudessaan raportti, joka julkaistaan EIP-Agri-sivustolla. Snellman itse kertoi käyttäneensä minipapereihin aikaa pari työpäivää.

Suurimmaksi hyödyksi fokusryhmissä työskentelystä Snellman kertoo olevan verkostoitumisen. Hän myös mainitsee, että hyödyt riippuvat täysin siitä, mitä yrittäjä itse haluaa. Fokusryhmissä työskentely antaa paljon erilaisia mahdollisuuksia. Snellman kuitenkin mainitsee, että kielimuuri voi olla esteenä. Ryhmissä työskennellään pääasiallisesti englanniksi, joten sen puhuminen ja kirjoittaminen pitää hallita.

Snellman kannustaa kaikkia yrittäjiä hakemaan rohkeasti mukaan uusiin projekteihin. Hän mainitsee, että ryhmien koot ovat yleensä 20–25 henkilön väliltä ja jokaiseen mahtuu 1–2 suomalaista. Snellman muistuttaa, että hakemuksen pitää olla houkutteleva ja motivoiva. Jos hakemuksessa ei näy hakijan motivoituneisuus, todennäköisyydet päästä mukaan pienenevät.

Artikkelin on kirjoittanut Toni Sinisalo.